WTO on todennut EU:n rikkovan vapaan kaupan sääntöjä rajoittaessaan geneettisesti modifioitujen elintarvikkeiden tuontia jäsenmaihinsa. EU ja Yhdysvallat ovat aiemminkin taittaneet peistä WTO:n välittyksellä, esimerkiksi hormonilihan tuonnista. WTO:han totesi EU:n rikkovan vapaan kaupan vastaisesti kieltäessään hormoneilla kasvatetun lihan tuonnin vuonna 1998. EU hyväksyi sittemmin hormonilihan kieltävän direktiivin, joka EUn mielestä täyttää WTO:n vaatimukset riskien arvoimiseksi. Oleellista molemmissa kysymyksissä on elintarvikkeiden turvallisuus ja näin molemmat osapuolet pyrkivät luonnollisesti tuomaan esille kantaansa tukevia tutkimuksia.

Oli lopullinen päätös sitten niin tai näin, geneettisesti modifoitujen elintarvikkeiden mahdollisesti päätyessä myös eurooppalaisiin ruokakauppoihin, oleellinen asia kysymyksessä on kuluttajan mahdollisuus valita. Myös Euroopan Komissio, eurooppalaisen bioteknologiateollisuuden lisäksi, on asiassa samaa mieltä. Asian luulisikin olevan päivänselvä, mutta esimerkiksi keskustelu asiasta Yhdysvaltain asiamiesten kanssa saattaa antaa aihetta huoleen. Esimerkkinä otos keskustelun kulusta:

QUESTION: Arthur Landwehr from German Public Radio again. I would like to follow up on the labeling thing because when we are reporting from here, we are reporting to future consumers of these products, so they need to know what's coming up for them. So I would like to start with a what-if question. So, what if the European Union came up and would say if we put a label on food that says this food was made with genetically modified organisms, would you, in that case, the moratorium would be ended. Would that be okay with the United States, or would you oppose a label saying this food was made with genetically modified organisms?

UNDER SECRETARY LARSON: First of all, we don't answer what-if questions. Nevertheless, I think I could offer a couple of comments, and Mr. Hegwood may be in a position to do so as well. In any type of regulatory scheme, the details can determine whether it is something that is designed to inform consumers or designed to cut off or disrupt trade. And when you get into the sort of hypo -- the reason I can't and won't answer in any detail a hypothetical question is because you cannot tell from the way you posed the question is whether this is such a hypothetical regime would be set up in a way that would establish tolerances and requirements that would be, in practice, impossible to comply with. And, you know, this derives from the fact that it is impossible to -- it is impossible to have a situation where you can achieve 100 percent uniformity in a product, and a lot of the discussions about labeling get down into details like tolerances, adventitious presence -- something that's way beyond the scope of this particular session.


Euroopan Unioni on ehdottanut pakollista merkintää tuotteille joiden geneettisesti modifioitujen ainesosien määrä ylittää 0.9%, joka on kuitenkin nähty yhdysvaltalaisten taholta ongelmallisena. Selvää kantaa asiasta Antlantin toiselta puolelta tuntuu siis olevan vaikea saada ja onkin vaikea ymmärtää miksi näin on, ellei taustalla ole ajatusta pyrkiä välttämään geeniruoan merkitsemispakkoa. EU:n ja USA:n poikkeavista näkökulmista ja niiden taustoista lisää tietoa on saatavissa vaikkapa täältä.

Geneettisestä modifioidusta ruoasta voi olla montaa mieltä, ja Euroopan Unionin pitää varmistaa, että mahdollisuus omaan mielipiteeseen tulee myös säilyä kuluttajalla.