Mitä yhteistä on Turulla ja Lappeenrannalla? Aivan oikein, kumpikin kaupunki kuuluu toiseen kalleusluokkaan. Muita suuria kaupunkeja toisessa kalleusluokassa ei sitten olekaan. Ensimmäisen kalleusluokkaan kuuluvat myös mm. Lapin ja Ahvenanmaan kaikki kunnat, muttei toisaalta kaikki Turun harvaan asutut saaristokunnat.

Kalleusluokat astuivat voimaan 1966, jolloin kaikki Suomen kunnat jaettiin kahteen kastiin sen hetkisten elinkustannusten mukaan. Elinkustannuksia tarkistettiin ja luokkajakoa muutettiin vastaavasti vuoteen 1980 asti, jolloin kalleustutkimukset lopetettiin. Tällöin myös luokkajako jäädytettiin taloudellisista syistä.

Eduskunnan asiakirjoja tarkastelemalla saa tilanteesta varsin tragikoomisen kuvan. Vuosien varrella on näet säännöllisen neljän vuoden väliajoin todettu kalleusluokitusjärjestelmän vanhentuneen jo ajat sitten, mutta lakia on silti aina jatkettu seuraavat neljä vuotta käytännön syihin vedoten. Yhtenä perusteena lain jatkamiselle on säännönmukaisesti käytetty argumenttia, että järjestelmä tullaan poistamaan vanhentuneena tulevan lain voimassaolokauden aikana!

Uusia lupauksia asiassa on viimeksi jakanut valtiovarainministeri Kalliomäki, joka totesi että:"Hallitus esittää viimeistään syysistuntokauden 2005 alussa eduskunnalle lakiesityksen, jonka tarkoituksena on esittää suunnitelma kalleusluokituksesta luopumisesta." Odotamme jännityksellä, mutta historian mielessä pitäen en turkulaisena vielä laskisi tilipussin kasvamisen varaan.

Kansalaisen kannalta tilanne on täysin käsittämätön, asettaahan valtio kansalaisensa eriarvoiseen asemaan asunpaikan mukaan. Itse asiassa, perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota ja totesi lausunnossaan: "Valiokunta viittaa lopuksi siihen, että kalleusluokitukseen sidotuissa sosiaaliturvaetuuksissa on kysymys perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitetusta perustoimeentulon turvasta ja että kalleusluokitukseen liittyvät yhdenvertaisuuden kannalta ongelmalliset seikat saattavat tästäkin syystä muodostua merkittäviksi perustuslain 106 §:n näkökulmasta."

Tilanteen jatkumisesta vuosikymmeniä voi halutessaan vetää erilaisia johtopäätöksiä. Ensimmäisenä tulee mieleen, että aluepoliittinen edunvalvonta Varsinais-Suomessa on epäonnistunut täydellisesti tässä asiassa. Vaikka alueella on ollut jatkuvasti edustajia eduskunnassa ja ministeritasolla, ei muutosta tilanteeseen ole saatu. Itse asiassa kysymystä on hoidettu niin huonosti, että vainoharhaisempi saattaisi uskoa asian takana piilevän muita motiiveja. Kalleusluokituksen postaminen toki nostaisi Turkulaisia kansaneläkkeitä ja valtion virastojen palkkoja, mutta samalla myös kaupungin työntekijöiden palkat nousisivat. Eläkkeistä ja valtion palkoista kaupunki nettoaisi vain kunnallisveron kautta, kaikki talouden kerrannais- ja elvyttävät vaikutukset unohtaen, mutta kasvaneen kaupungin työntekijöiden palkkapussin kustannukset kantaisi kaupunki itse. Turun kaupungilla on yli 13000 työntekijää, jolloin esim. keskimääräinen 50€ korotus palkassa vastaisi noin 8 miljoonan euron lisämenoa kaupungille (vertailukohdaksi kaupungin budejtti vuodelle 2004 oli noin 800 M€). Eläkeläisen keskimääräinen korotus olisi noin 20€, joten 18% veroprosentilla saman summan kaupunki saisi vasta noin 180000:lla eläkeisellä! Tässä tietysti unohdetaan kokonaan kaupungin työntekijöiden kasvaneet verotulot, valtion työntekijät ja jo edellä mainitut kerrannaisvaikutukset, mutta äkkipäätään ei vaikuta mitenkään itsestään selvältä että Turku nettoaisi välittömästi kalleusluokan muutoksesta. Ehkäpä siksi ei asiasta ole menneisyydessä pidetty sen suurempaa meteliä. Joka tapauksessa olisi kunnallispolitiikan ja päätöksenteon avoimuuden kannalta suotavaa, että asiaan liittyvät laskelmat tuotaisiin paremmin esiin.

Olipa kyseessä sitten surkeasti hoidettu edunvalvonta tai kuntatalouden kokonaisuuteen liittyvät asiat, on tilanne asukkaan oikeustajun kannalta kestämätön.