Santa Fe:n tutkija Samuel Bowles on jo pitkään ollut kiinnostunut ihmisen käytöksestä, varsinkin itsekkyydestä valintatilanteissa. Klassinen, yliyksinkertaistettu, malli rationaalisesta ihmisestähän on ajatella ihmisen maksimoivan oman hyvinvointinsa valintojensa kautta. Tämähän on tietysti läheisessä suhteessa markkinateoriaan ja näkymättömän käden käsitteeseen.

Eräs tapa testata altruismia, tai sen puutetta, on pelata erilaisia pelejä, joista ehkä yksinkertaisin on antaa toiselle pelaajista summa rahaa, josta hänen tulee tarjota osaa toiselle pelajalle. Mikäli toinen pelaaja hyväksyy tarjotun summan, rahat jaetaan pelaajien kesken tarjouksen mukaan. Mikäli toinen ei hyväksy tarjousta, rahat jäävät molemmilta saamatta. Rationaalisesti käyttäytyvä pelaaja tarjoaisi tietenkin pienimmän mahdollisen summan, jonka rationaalisesti käyttäytyvä vastapeluri hyväksyisi. Käytännössä näin ei kuitenkaan lähes koskaan käy missään maapallon kulttuureissa. Esim. yhdysvaltalaisten opiskelijoiden keskuudessa keskimääräinen tarjous on 40-45% koko rahasta. Poikkeuksiakin maailmasta toki löytyy, pienimmän mahdollisen tarjouksen tekijöitä löytyy merkittäviä määriä autistien joukosta.

Rationaalisen toimijan käsite on jo pitkään ollut kyseenalaistettu useilla tieteenaloilla. Olisikohan jo aika lopettaa siihen uskominen myös julkisessa keskustelussa?