Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs suomii suomalaista korkeakoulujärjestelmää, erityisesti insinöörien ja kauppatieteiden koulutusta (HS, TS). Hän on huolissaan koulutuksen laadusta ja sitä kautta valmistuneiden taidoista. Eräänä syynä hän mainitsee aivan oikein viime vuosien järjettömän korkeakoulutusbuumin. Tämä näkyy varsinkin insinöörikoulutuksen kohdalla, esim. vuodesta 1984 vuoteen 2000 insinöörikoulutuksen, mukaan lukien diplomi-insinöörit, aloituspaikat ovat yli kolminkertaistuneet (lähde: TEK). Tason lasku johtuu Fagernäsin mukaan opetusresurssien puutteesta ja korkeakoulusektorin maantieteellisestä rakenteesta.

Fagernäs unohtaa kuitenkin oleellisimman osan koulutuksessa, nimittäin opiskelijan. Ikäluokat eivät näet ole kasvaneet koulutuksen tahdissa, jolloin aloituspaikkoja on nykyään suhteessa moninkertaisesti ikäluokan kokoon nähden kuin Fagernäsin mainitsemana kulta-aikana 60-80 luvuilla. Näin ei ole mitenkään ihme, että keskimääräinen koulutuksesta valmistunut ei ole suhteellisesti yhtä tasokas kuin aikaisemmin. Voisi ajatellakin, että lahjakkuusreservi saadaan valjastettua käyttöön pienemmällä koulutusmäärällä ja lisäkoulutukseen tulee satsata yhä enemmän opetusresursseja saman lopputuloksen saavuttamiseen.

Asian taustalla on tietysti Opetusministeriön pitkällinen haave korkeakouluttaa 70% kansasta. Ikävä kyllä saman tason ylläpitämiseksi tulisi myös kansa vaihtaa.