SDP:n vastaus Paula Lehtomäelle, ministeri Susanna Huovinen, on vajaan puolen vuoden ministerikautensa aikana pannut tuulemaan. Uusi ministeri on ollut useasti otsikoissa varsinkin viime aikoina, koskien mm. Liikenneministeriön linjauksia promillerajoista. Mielenkiintoinen kysymys on myös julkisuudessa (HS, TS) laajasti esitelty ajatus pyöräilykypärän käyttämättäjättämisen rankaisemisesta. Nykylakihan velvoittaa pyöräilykypärän käyttöön, mutta ei rankaise sen käyttämättä jättämisestä. Rankaisun uhalla kypärän käyttö on pakollista mm. Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Valtioneuvoston äskeinen linjaus tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta kertoo aikomuksesta selvittää "turvalaitteiden käytön laiminlyönnin sanktioimista". Nyt kuitenkin Huovinen kiistää kaiken:

"- En ole esittänyt, enkä ole esittämässä polkupyöräilijöille kypäräpakkoa. Mitään päätöksiä ei ole tehty." (TS)

Päätöksiä ei ole tehty, mutta aikaisemmasta uutisoinnista saa kyllä väistämättä kuvan, että ministeri pyrkii edistämään kypäränkäyttöpakon tuomista myös suomalaiseen pyöräilykulttuuriin.

Mielenkiintoinen kysymys itsessään on kypäränpakon tarpeellisuus ja merkitys pyöräilylle. Helposti on löydettävissä näkemyksiä puoleen, jos toiseen, joita molempia tukemaan voi löytää sopivia tieteellisiä artikkeleita. Kysymyksiä herättää mm. kypäränkäyttöpakon merkitys pyöräilyn suosioon ja kypärän suojaamiskyky vakavissa onnettomuuksissa. Vaikka yksilön kohdalla pyöräilykypärä saattaa osoittautua korvaamattomaksi, voi sen kokonaismerkitys olla silti selvästi negatiivinen. Ehdottomasti paras tapa parantaa pyöräilyn turvallisuutta olisikin parantaa sen mahdollisuuksia lisäämällä pyöräteitä ja -kaistoja. Autoilijat, pyöräilijät ja jalankulkijat eivät kuulu samalle kaistalle, vaikka nykyään valitettavan usein tilanne kahden jälkimmäisen käyttäryhmän osalta on toisin.

Ministeri toivottavasti tulee selvitysten valmistuttua samoihin ajatuksiin, porkkana toimii tässäkin asiassa varmasti keppiä paremmin.