Lopetusministeri Kalliomäen edeltäjä sairaanhoitaja, VTM Tuula Haatainen puhui kummia alustuksessaan yliopistojen ja AMK:en rehtorien keskustelutilaisuudessa 19.9.:
"Tällä hetkellä korkeakouluverkko soveltuu nykyisille nuorisoikäluokille. Mutta kymmenessä vuodessa ikäluokat pienenevät siten, että korkeakoulut joutuvat vaikeuksiin."
(Lähde: Tieteentekijät)

Toisaalta Tilastokeskus kertoo sivuillaan suomalaisten ikärakenteesta seuraavaa:

Väestö ikäryhmittäin v. 2004 lopussa
0-4283,69320-24333,364
 40-44379,466
5-9299,43425-29330,852
 45-49382,724
10-14331,43330-34306,354
 50-54397,493
15-19318,10535-39357,316
 55-59412,327

Opetusministeriön KOTA-tietokanta paljastaa taasen yliopisto-opiskelijoiden määrän kaksinkertaistuneen vuodesta 1985 (90,720 opiskelijaa) vuoteen 2003 (173,732 opiskelijaa) opetushenkilökunnan kasvaessa samaan aikaan 11% vajaaseen kahdeksaan tuhanteen henkilöön. Vuonna 1985 opettajaa kohti oli 13 opiskelijaa, mutta vuonna 2005 tämä luku oli kasvanut jo 22 opiskelijaan. Kuten Tilastokeskuksen tiedot osoittavat, ei kymmenessä vuodessa ole odotettavissa opiskelijamäärän laskua nykyhetkeen verrattuna. Vasta kahdenkymmenen vuoden kuluessa on ikäluokan koko pienentymässä hieman. Mikäli opetushenkilökunnan ja ikäluokasta yliopistokoulutettavien määrä säilyy samana kuin nyt, olisi tuolloin opettajaa kohti arviolta silti 19 opiskelijaa. Suomalaista korkeakoulujärjestelmää on kritisoitu juuri surkean opettaja-oppilas -suhteen vuoksi, joten kaukana tulevaisuudessa odottava ikäluokan hienoinen pieneneminen toisi tilanteeseen pienoisen parannuksen. Edelleen oltaisiin siis kuitenkin kaukana 80-luvun tilanteesta.

Tilastojen valossa ei opetushenkilökunnan vähentämiselle ikäluokan pienenemisen johdosta löydy minkäänlaista perustetta. Ainoa merkittävä ikäluokan pieneneminen tapahtui vuosia sitten suurten ikäluokkien siirryttyä työelämään yliopistoista. Tällöin kuitenkin yliopistosektoria laajennettiin voimakkaasti virkojen määrää lisäämällä. Asiassa saakin helposti sen käsityksen, että Haatainen toimii suurten ikäluokkien edunvalvojana alustamalla julkisen sektorin resurssisiirtoja yliopistoista muualle, ehkäpä eläkkeisiin.